Levottomat jalat

Tunnustaudun melkoiseksi suorittajaksi ja menijäksi. Tänäänkin koko päivä on mennyt puuhaillessa, piirrellessä, siivoillessa, lukiessa, opiskellessa ja lenkkeillessä. Kummallista, miten ei vain osaa pysähtyä. Jotenkin käsieni, jalkojeni, ajatusteni liike vain kaipaa yhä suurempaa vauhtia. Terapeutit, fysioterapeutit, opettajat ja ystävät kummastelevat yhteen ääneen pysähtymiskykenemättömyyttäni, ja minä vain jatkan ja jatkan. En kyllä toisaalta näe puuhakkuudessa mitään erityisen pahaakaan. Rakastan energisyyttä ja virtaamisen tunnetta, kun tuntuu, että aika ja jaksaminen riittää mihin vain Kun vain osaisi ajatella, että minä en lopu siihen mihin tekemiseni loppuu... hankalampina hetkinä tulee siihenkin kieltämättä sorruttua.

Tänään en kuitenkaan ota paineita suorittamisesta tai suorittamattomuudesta. Jalat olkoon rauhassa levottomat tai levolliset, miten vain.